"Mikä mestarinsa?" kysyi Airaksinen, joka otti asian leikilliseltä kannalta.
"Heidän mestarinsa. Kukas on heidän mestarinsa?"
"Ettehän te vain pirua tarkoita?"
"Pirua", matki Tolvanainen moittien. "No niin, pirukin kyllä on heidän mestarinsa; sepä se juuri onkin päämestari. Mutta minä tarkoitin nyt oikeastaan alapäälliköitä."
"Mitähän te oikeastaan tarkoitatte?"
"No, eikö niiden iltamain mestarina ole opettaja?"
"On kyllä, Laivurinen. Mutta, ettäkö hän olisi pirun alapäälliköitä…
Ei helkkarissa…"
"En minäkään sitä nyt niin räystäältään tahdo sanoa ja sinä vielä vähemmän. Mutta jumalankieltäjä hän on, eikö ole?" Tolvanainen katsoi terävästi Airaksisen kasvoihin. Toinen joutui ymmälle.
"Tuota", hän sanoi, "en minä tiedä, onko hän nyt sentään juuri jumalankieltäjä. Eikä hän olekaan."
"Onpa hän!" huudahti toinen kiihkeästi. "On hän, mutta sinä et tahdo sitä sanoa. Koko pitäjä sen jo tietää. Eikä sellainen mies ole sopiva nuorisoa johtamaan."