"Älkää sentään niin pitkälle menkö. Kukas olisi sopivampi edistyspyrinnöitä johtamaan täällä kuin Laivurinen? Ja hänen uskonnolliset mielipiteensä, olivatpa ne mitkä hyvään, ei hän niitä kellekään tyrkytä."
"Vaikkapa. Mutta ei hän käy kirkossakaan."
"Ei, se on totta, kirkossa ei hän käy, mutta sehän on sivuasia."
"Ei hän käy. Eikä se sellainen elämä ole muuta kuin pakanuutta. Vai on se sivuasia."
"Hm, noo…" nauroi toinen.
"Naura sinä, mitä naurat, mutta ei se juuri ole naurun asia
Laivuriselle."
"Eihän itkunkaan asia?"
"Kun ei vain. Kyllä vanhalla kristillisyydelläkin on vielä ystäviä."
"Kyllä te olette kuitenkin väärässä Laivurisen suhteen", väitti Airaksinen, nyt jo vakavammin. "Hän ei tosiaankaan ole kristillisyyden vihollinen, mutta puutuneita kirkollisia oloja, niitä hän saattaa arvostella vähän noin, näin, vapaamielisesti."
"Lahkolaiset ja jumalankieltäjät ne menevätkin yhtä tietä. Molemmat vihaavat oikeata autuaaksi tekevää kirkonoppia. Kyllähän ne tunnetaan."