Sitten antoi hän seikkaperäisen selvityksen, miksi ei uskonnollisia menoja pidetä näissä iltamissa: he käsittävät raittiusasian kokonaan yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Ja koska kerran yhteiskunnallinen edistys niin henkisellä kuin aineellisellakin alalla on tunnustettu oikeutetuksi, niin raittiusasiankin sellaisenaan täytyy olla oikeutettua. Eikä sellaisilla, jotka eivät itse edes hyväksy raittiusasiaa, ole mitään oikeutta tulla sanomaan, että sillä ja sillä tavalla pitää työskennellä.
"Mutta Tolvanainen luultavasti tahtoisi, että ehdottoman raittiuden asiaa ajettaisiin yksistään uskonnon puitteissa, vai kuinka?"
Laivurinen lopetti kysymykseensä. Ainakin puolet käsittivät tarkoituksen, sillä Tolvanainen osoitti varsin usein käytännössä, ettei hän ollut mikään raittiusmies.
Tolvanaista ei tarvinnut kauan odottaa. Välttäen suoraan vastata Laivurisen kysymykseen alkoi hän kertoa, miten raittiuspuuhat vieroittavat kansan lapset ja nuorukaiset pois kristillisyydestä ja kasvattavat heissä itsevanhurskauden ja tekopyhyyden haisevia rikkaruohoja; miten nykyajan sivistyneet työntävät uskonnon syrjään, sanoen sitä vain vanhaksi saduksi. Kouluhuoneisiin saavat kokoontua kaikki peliaalin joukot Antikristuksen ympärille, joka sokaisee Herran valittujen silmät. Tehdään epäjumalia sellaisia kuin raittiuskin ja niitä palvellaan irstaisella maailman melulla ja riemulla ja sillä täytetään himoitseva sydän niinkuin tuhlaajapoika täytti ravalla vatsansa j.n.e.
Laivurinen hyppäsi ylös tulisessa kiihkossa ja oli juuri aikeessa päästää sanatulvan. Mutta samassa muuan arvokas henkilö nousi penkistä, ryähti ja näkyi haluavan saada ensinnä sananvuoron. Laivurinen jättikin puhevuoron mielellään, sillä hän tunsi vaistomaisesti, ettei hän voisi oikein vastata siitä, mitä hän nyt aikoi sanoa.
Tuo toinen oli Tolvanaisen veli. Hän ryähteli ikäänkuin hämillään muutaman kerran ja lausui sitten:
"Minun mielestäni veljen esiintyminen täällä on niin hävytöntä ja itsekästä, että sitä ei saata enää kuunnella. Vaikka en olekaan raittiusmies, tunnustan minä kuitenkin sydämestäni, että raittiusseura on tehnyt nuorison keskuudessa pitäjässämme niin jalon työn, ettei veljen kaltaiset moukat kykene sitä arvostelemaankaan. Minun mielestäni olisi meidän puolelta, jotka emme kykene mitään toimimaan, paljon kauniimpaa, jos kiittäisimme opettajaa ja kaikkia niitä, jotka harrastavat nuorison sivistystä seurakunnassamme. Ja minä puolestani pyydän lausua kiitokset erittäinkin opettaja Laivuriselle hänen jaloista harrastuksistansa."
Kuului yleistä hyväksymisen sohinaa.
Muutamat henkilöt olivat tällä välin vilkkaasti toimineet ja kuiskailleet toistensa korviin.
"Mitä veljen puheeseen tulee…" alkoi Tolvanainen huutaen saadakseen äänensä kuuluviin.