— Keitä siellä on?
Minä silloin mainitsin nimeni.
Ovi lensi auki ja emäntä iloisesti nauraen tervehti:
— Mutta enpä minä olisi sen sopivampia vieraita tainnut odottaa! Kuka tämä toinen on?
Selitin, että tämä on räätäli Arvonen.
— No herra siunatkoon!… Me olemme tämän mestarin emännän kanssa olleet yht'aikaa rippikoulussa! Tulkaa nyt tupaan.
Isännän ajoi emäntä heti housuja jalkoihinsa panemaan ja juttelemaan vierasten kanssa sillä aikaa, kun hän panee ruokaa ja keittää kahvia.
Hiljakseen isäntä valmistuu kamarissa vastaanottokuntoon ja emäntä jo ehti ilmoittamaan että »se on tuo meidän sellainen könssäri, jottei siitä tahdo tulla valmista…» Mutta aivan kuin heti katuen moittineensa miestään liiaksi, hän lisää: »… vaikka en mä sitä sano, kyllä se miehen reiän siltä täyttää paremmin kuin moni muu, ei se mikään vemppula ole…» Avaa jo samalla kamarinovea:
— Etkö sinä nyt jo kerkiä? Kauanpa sinä tuhrit.
— No älä nyt hädi … kuuluu kamarista ja sen jälkeen ähkymistä, kunnes isäntä tulee pää pörröllä, suu naurussa ja kertoo, että hän oli juuri päässyt uneen.