— Kun niin moni sai hyvään tarpeeseensa niinä odotuspäivinä, niin…
— Tuomarikin.
— Ja monta kertaa oli saanut!… Ka sitä poikaa … juutasta kun on komia poika…
— Mi-aa-u!
VII.
MANU-PAPISTA.
Isopeltokin, vaikka oli sellainen suupaltti, oli hiukan hämillään, kun piti ryhtyä kertomaan. Naurettiin oikein miesjoukolla ja saatiin hänet pian juttutuulelle.
— Jos minä nyt kerron teille siitä vanhasta Manu-papista. Se oli hauska ukko. Kiroilikin, kun siksi sattui ja otti miestä kauluksesta. —
— Siitä on nyt jo viitisenkymmentä vuotta. Minä kävin hänen aikanaan rippikouluni. Sukkela pappi. Se kyseli aina jokapäiväisiä elämänasioita ja opetti niitä. Eikä paljoa tarvinnut ulkoa lukea. Mutta sisälukua vaati… Sitä vaati.
Hypättiin kirkonkylän kaikki välyset tuhanteen ristiin rippikouluaikana, syysiltain kauhteilla niin, että rapa roiskui.