— Akka on vihainen! Akka on nämä laittanut … ja se on hirmuinen akka, niin kuin nimismies kyllä tuntee ja tietää.
Hän väänsi päätä ikään kuin akkansa pahuutta vakuuttaakseen.
Reilu purskahti nauramaan:
— Akka! … Keksitpäs juonen, juutas… Pelkäät, etten minä maksa.
Akastasi sinä viisi huolit, lyöt kuin vierasta sikaa.
— Ha haa! nauroi siltavouti, jaksamatta salata iloaan sellaisesta kehumisesta.
— Noo, käske se Pihtiläinen tänne.
— Jaa minäkö?
— Mutta lempoako sinä juonittelet tänä iltana? Et ole ymmärtävinäsi selvää puhetta. Kohmeloa taidat sairastaa.
— Kohmeloa … arvattavasti… En ymmärrä mitään.
Hän painoi kädellä päätään.