Velkakirjat loppuivat.
»Taisivat olla kaikki?» kysyi kanttori.
»Kaikki», myönsi emäntä.
»Kaikki? E—hei toki!» huudahti Mikko.
»Kaikki ne ovat, ei minulla ainakaan muuta ole», vakuutti emäntä.
»No älkää nyt piruja… Laittakaa paikalla esiin tänne ne velkakirjat!»
»Mitkä velkakirjat?»
Samassa tuli Annikka sisään papereita kädessä.
»Mitä Mikki nyt huutaa? Joko on hätää, että tässä varastetaan?» ja vei papereita kanttorille.
»Mitäs ne paperit ovat? Mikä paperien ja velkakirjain hoitaja sinä olet? Onko siinä Hautalaisen velkakirjat?» kyseli Mikko ja astui likemmäksi pöytää. Kanttori ilmoitti, että siinä on niitä. Mikon sapettunut mieli keksi yhtäkkiä sopivaksi sanottavaksi: