Äiti lähti jo tupaan, Annikka jäi vielä kamariin. Hän mietti hetkisen nähtävästi ollen jostain kahden vaiheilla. Mutta vihdoin hän kavahti vuoteen laidalla istuvan isänsä kaulaan ja virkahti:
»Isä rakas, antakaa minun haltuuni ne Hautalan velkakirjat.»
»Mitä sinä niillä?»
»Minä ne vaan ottaisin.»
»Käske äitis tänne.»
Emäntä tuli, sai kuulla asian. Kummissaan kysyi hän, miksi Annikka niitä tahtoi.
»Minä ne vaan säilyttäisin.»
Vanhukset olivat vähän hämillään. Äiti sanoi:
»Onko teillä sitten jo oikein varmat aikomukset Matin kanssa?»
»Eei olekaan, mutta…»