"Niin hyvinkin", huusi Littu vikkelään ja makeasti, "kun Löppölän Herkollakin on, niin tottahan silloin saa Oja-Pappalan Jaskallakin olla."
Asianomaisten meni tuosta mieli hyväksi.
"Ei meidän kannattaisi niin", sanoi emäntä nöyrästi. Se tahtoo sanoa:
Meidän tuota nyt kannattaa, mutta toista se on monen muun, erittäinkin
Löppölän.
Piiat ymmärsivät yskän. Liekö vihollinen kuiskannut asian oikein karvalleen Hessan korvaan, kun tämä rupesi panettelemaan:
"Sitä oikein saa ihmeellä ihmetellä, että sellaisetkin kun Löppöläiset ostelevat niin kalliita, vaikka on niin paljo velkaa. Toista se on sellaisten, joilla ei ole velkaa."
Mutta emäntä ryhtyi puollustamaan Löppöläisiä:
"Mitä se nyt sitten on… Kyllähän sellaisten aina kannattaa, kun ei ole lapsiakaan muuta kuin kaksi. Toista se on tässä muiden, joilla on useampia tenavia." Se tahtoo sanoa: Paremmin tässä meillä tullaan toimeen kuin Löppölässä, vaikka meillä onkin enempi lapsia.
Ja sitä suuntaa sitten keskustelu meni hyvässä ystävyydessä.
Ellukin oli vähäksi aikaa asiansa unohtanut, kun tuossa muiden muassa uutuksia katseli ja isä renikoita tuliaisiksi jakeli.
Mutta sitten taas haikea mieli valtasi, kun näki isän pullojaan taka-lautaselle nostelevan, eikä ollenkaan näkynyt ajattelevan Ellun viinan tarvetta. Toiset veljet tekivät arpamauruja turskan pyrstönikamista ja saivat siitä huvinsa. Ellua ei sekään hauskuttanut, hänellä oli tärkeämmät huolet.