"Niin!" jatkoi äiti.
"Ette te sitä sanonut ettei ollenkaan saa ryypätä, enkä minä muuta kuin maistoin… En minä ole juovuksissa."
"On se", kuiskutti Hemmu äitinsä korvaan.
"Suus kiinni, siinä!" käski äiti.
"Mutta enkö minä sanonut, ettei saa juovuksiin itseäsi ryypätä?" Isä muisti ettei hän tosin ollut kieltänytkään poikaa maistamasta ja koetti nyt korjata, saadakseen kuitenkin näyttäytyä huolelliselta isältä. Pojan sukkela pää keksi asiassa tämän puolen.
"Sanoitte te", hän sanoi, "mutta en minä luullut sen niin vähästä, yhyy… Jos isä olisikin sanonut, etten minä saa ollenkaan ryypätä, niin en minä olisi ryypännyt, yhy … yhyy…"
Isältä oli aseet poissa. "Älä raa'u. Olkoon nyt tämä kerta anteeksi, mutta muista toisella kertaa!"
Isä laski pojan luotansa ja lähti itse ulos.
"Etkö nytkään anna selkään?" kysyi äiti.
Isä ei vastannut mitään.