»Siinä se nyt rakastelee», huokasi Iikka.
»Ja riijailee», jatkoi Matti.
Kaikki purskahtivat kaklattavaan, ilkeälle vivahtavaan nauruun. — — —
»Sadetta tahtoo, sanon minä», virkkoi Matti astuessaan alas lutin rappusista. Kääntäen takin kauluksen pystyyn kysäsi hän Iikalta:
»Et ole sinäkään kalossia ostanut?»
Iikka oli vähän aikaa vastaamatta. Matti ymmärsi, että hän mietiskelee sydämmen kysymyksiä ja ajattelee palaamista Liisan luo.
»Olikin mulla jo, mutta myin pois», sanoi Iikka ilman virnistelemättä.
»Mitäpä meikäläinen…»
Matti jätätti itsensä vähän jälkeenpäin:
»Kyllä minä tulen», sanoi ja kehoitti Iikkaa menemään edelleen. Mutta Iikka meni vaan pienen kappaleen ja pysähtyi epäluuloisena. Sillä aikaa kiersi toveri nurkan ympäri, hiipien uudestaan luttiin ja naputti hiljaa ovelle. Haka napsahti auki ja Matti pistäysi sisään sulkien oven, itsekseen myhähdellen ja naureskellen.
Iikka pyrki ikävystymään ja huuteli: