Pyrkien rauhoittamaan keskustelua ja pitääkseen sitä tolalla, jatkoi
Vilhelmi:
»Ei kukaan mestarina saa alottaa, kaikki ovat taitamattomia ensin».
Matti aivan kuin nieli jotain ja virkkoi katkeruudella:
»Kun ei ole mitään lahjojakaan, niin mitä sitä oppii … ei viitsi yrittääkään».
»Ei niin lahjatonta ihmistä olekaan, joka ei opi. Mutta kun on laiska ja huono itseänsä kohtaan», sanoi isäntä.
Naurussa suin liittyi Liisakin rukkinsa takaa hätyyttämään:
»Laiskuus on suuri lahja sille, joka sen oikein nautita taitaa.»
Matti huomasi tulevansa hätyytetyksi joka puolelta ja alkoi oikein perusteellisesti puolustautua:
»Kyllä minullakin halua on ollut ennen nuorempana, mutta kun ei kukaan opettanut … ja piti kaikki puhteet muille tulta näyttää. Jos jotain yritti, niin paremmat jo huusivat: — tules näyttämään Masa!»
»Mutta kun nyt saisit opetella, niin mitä tuo tähän kuuluu? Emme me kumpanenkaan sinun näyttämistäsi kaipaa. Mutta olet haluton ja laiska, ei mitään muuta.»