»Hoi aate!»
»Aate!» matki Matti ja nauroi.
Iikka rupesi laulamaan:
»Talonpojat ne istuvat ja renkipojat seisoo, kun Topran Samppaa vihitään niin kotia kuuluu veisoo.»
Kun he tulivat kotiin, ei Vilhelmi tavallisuuden mukaan mennytkään kamariin kahvia saamaan. Ei hän sittenkään mennyt vaikka äiti silmää iski ja viittoi. Vihdoin äiti huusi. Silloin Vilhelmi tuskastuneen näköisenä kävi kamariin.
»Tämä jäähtyy», sanoi äiti, ottaen kahvipannun pesästä.
»Antakaa myöskin Iikalle ja Matille, äiti.»
»Eei, ei täältä tulisikaan. Mitähän ne kahvista välittävät, kun eivät ole siihen tottuneet.»
»En minäkään välitä tällä kertaa», vastasi Vilhelmi rupeamatta enempiin väittelyihin.