Mutta muutaman minuutin kuluttua oli se tapahtunut: tyttö kaivettiin hengetönnä ja murskautuneena ylös.
Peltosaari riehui, parkui ja huusi kovemmin kuin kukaan muu, vaikka hätään keräytynyt väkijoukko kokonaisuudessaankin huusi ja valitti monin kymmenin äänin. Ei hän olisi sinne tyttöä pannut, jos tuon ymmärsi. Väinökin pyysi, mutta hän onneksi esti. Lukeeko Jumala nyt hänellä tämän viaksi? Hän antaisi talonsa, jos saisi sillä hengen ihmiseen. Jumalan pyysi auttamaan, tekemään ihmeitä…
Melu oli suuri. Edessä kaikki Peltosaarta lohduttelivat. Se oli vahinko, Jumala oli sallinut tulla. Ei se olisi tullut, ellei Jumala olisi sallinut. Tämä kuolema oli Hiltalle määrätty ja »päälle pantu» jo luomapäivänä. Vai eikö isäntä usko? Luomapäivänä se on jo määrätty millä kuolemalla kukin kuolee… Ihmisiä kokoutui yhä uusia kylästä. Kun vaan Jumala nyt armahtaisi ja sielun ottaisi, ettei perkele saisi ja veisi. Vainaja oli ollut nuori, iloinen ja siis jumalaton. Mutta ei sitä kenenkään siltä tuomita sovi. Eipä tiedä vaikka olisi viimeisellä hetkellä… Lapsihan se oli eikä paatunut. Peltosaaren ei pitäisi asiaa niin sydämmelleen ottaa, tietäähän koko mailma ja Jumalakin, ettei hän olisi tyttöä tuonne käskenyt, jos ymmärsi että se siellä kuolemansa kohtaa… Peltosaari kuivasi kyyneleensä. Kuolema on voinut olla hyvinkin autuas, arveli monikin. Isäntä lähti viemään ruumista kotiin — ensin määrättyään pojille työjärjestyksen.
Hänen mentyään alkoi pääjoukko hajota, mutta kokoutui taasen nähtävästi pienempiin ryhmiin juttelemaan.
Tämä oli ollut Sussun isätön tyttö, sen Sussun, joka pienillä kaupuksilla ennen kierteli ympäri pitäjää ja oli hauska, iloinen hassu. Sussu oli aikoinaan hyvinkin tunnettu ja naurettu…
Eikä kertoja saattanut olla nytkin suutaan nauruun laskematta.
»On sullakin naurunainetta … paremmillasi naurat!»
Katsoivat ympärilleen. Keksivät Raitalan Matin sotaisena ja uhkaavana, silmät itkettyneinä uskaltavan asettua naurettavaa vaimoa puoltamaan.
»Se Sussu oli hyvä ihminen, minä tiedän sen … olimme tämän vainajan kanssa lapsina aina yksissä.»
Matti voitti, sai myötätuntoisuutta osakseen. Joku toinen kertoi, että Sussu on nyt jo jonkun vuoden ollut täydessä mielen viassa ja saanut kunnalta elatuksensa.