»Huomautitte kuten pelkurit ja Kainit. Jos joku aikoo ampua itsensä, ei vaarasta huomauteta, siitä estetään.»
Rengit rupesivat taas itseänsä puolustamaan. Kyläläiset lähtivät kotiinsa kaksin, kolmin parvissa. Vanha mies meni kahden emännän mukana puhellen kovaäänisesti, josta eroitti usein uudistuvan sanan: »rikkiviisas». Suutarikin valmistausi lähtemään ja sanoi puollustautuville rengeille:
»Jokainen käsittää ja uskoo, että te teitte mitä ymmärsitte. Mutta te ymmärrätte ja käsitätte liijan vähä. Sitä tahtoisin teille sanoa. Te ette ole siellä sisässänne tunteneet vielä koskaan niitä voimia, jotka pakoittavat vapaan kansalaisen työhön ja taisteluun yhteisen vapauden ja sorretun veljen puolesta. Siinä koko juttu!»
Hänen ympärilleen alkoi taasen kerääntyä uusia miehiä, kasvoilla utelias, toljottava ilme. Mutta suutari nyt iski tulta sammuneesen piippuunsa ja valmistausi lähtemään, vielä mennessään selkänsä taakse ennustaen:
»Mutta tulee kyllä aika, jolloin työnuhrin kuolemapäivää vietetään suuremmalla osanotolla kuin tänään.»
Hän meni nopeasti astuen ja silmiänsä pyyhkien.
IX.
Rantalan miehet olivat äskeisen tapauksen jälkeen vaiteliaita, aivan kuin hautajaisissa. Minkä puhuivat, sen yrittivät mitä ystävällisimmin sanotuksi saada. Matti teki työtä kuin unissaan.
»Katsos Matti, jos siirryt vähäsen, luon tuosta», puheli Lintuneva. Hänen kuormansa oli kohta täysi ja Matin vasta puolillaan. Mutta enempää aprikoimatta kävi Lintuneva Matin laatikkoa täyttämään kohta kun oli valmiina. Iikka pysähtyi katsomaan ja virkkoi täynnä ihailua:
»Te olette merkillinen työmies, Lintuneva.»