»Miksi niin?» kysyi Lintuneva jatkaen keskeyttämättä työtään.
»Siksi vaan, että minä olen luultavasti kolmattaosaa vahvempi, mutta en riitä teille työnteossa. Enkä minäkään pidä itseäni laiskana.»
Lintuneva heitti lapion, otti pienen hengähdysajan ja alkoi nopeasti iskeä piippuun.
»Katsos», sanoi hän, »onhan meidän välillä suuri ero: sinä olet yksinäinen, minun pitää elättää viisi. Sen vuoksi täytyy yrittää.»
»Vaan sellaista leikkiä eivät jaksa kaikki.»
Omituisen vaatimattomalla itsetietoisuudella sanoi Lintuneva:
»Pitää jaksaa, kun on köyhä.» Kävi rivakasti taas lapioon kiinni. Aivan kuin keskustelu olisi herättänyt Matin alkoi hänkin vireästi työskennellä, yhä vaijeten.
»Kas niin, Matti!» kehäsi Lintuneva.
Matti heitti lapion kuorman päälle ja virkkoi ylenkatseellisesti:
»Mitä se hyödyttää! … tee enempi tahi vähempi, niin…»