Sitte hän koputtaa piippuaan lattiaan maton päälle ja sylkäsee. Vilhelmi myöntää, että niin on ollut. Samassa putoaa nukkuvan Eetvartin paperossi sohvalla ja Vilhelmille tulee sopiva tilaisuus sekautua asiaan. Hän juoksee sitä korjaamaan, kiihoittuu, moittii, että kun tänne tullaan juovuksissa nukkumaan ja rypemään. Siitä jo Iikkakin havahtuu. Matti kätkee kaikki mitä näkee ja kuulee. Iikka uudestaan alkaa kehoittaa Vilhelmiä kirjoittamaan hänen toverinsa nuorisoseuraan.
Yhä enempi kiihoittui Vilhelmi:
»Sinä puhut häpeemättömiä… Nämä ovat juovuksissa… Ei seuraan juopuneita oteta … enkä minä ketään sinne ota… Esimies niitä ottaa, eli kirjuri.»
Iikan mielestä puhui Vilhelmi tyhjiä. Kovaäänisesti ja iloinen tietoisuus koko torkkumisesta heränneessä naamassa, hän väitti:
»Oo-otetaan! Kirjoita vaan, pelkäämättä, kyllä ne jäsenrahansa maksavat.»
»Eikä me mitään niin vasituisia juoppoja olla, minä ollenkaan … eikä tämä Juuskakaan.»
Eetvartti oli näet herännyt ja Juuska nukkunut.
»Sinä!» ärjyi Vilhelmi. »Sulle olis selkäsauna pienillä raipoilla paikallaan… Kakara olet vielä, etkä mies!… Mikä juopottelija sinä olet?»
Vaan Eetvartti julmistui: vannoi ja kehui olevansa yhtä hyvä kun
Vilhelmikin. Saisi tulla koettamaan paikalla jos lystää.
Vilhelmi oli suunniltaan.