»Uutuuden viehätys siinä vaikuttaa», jatkoi Vilhelmi.
»Onnistumisen viehätys», väitti Valjakka.
»Sitä juuri minä tarkoitin!» huudahti renki, »onnistumisen viehätystä.
Onnistumisen viehätys se on.»
»Vaan mikä silloin auttaa kun ei ole lahjoja. Onnistumisen viehätyskään ei auta jos ei ole lahjoja», arveli Vilhelmi.
Mutta Hemppa väitti jokaisella olevan lahjoja niin paljon, että esimerkiksi kirjoittamisen alkuun pääsee, kun vaan tahtoo, eikä ole rutihullu, että ymmärtää. Vaan Valjakka taas tiesi, eitä kaikkien kanssa ei auta mikään. Hän oli kerran kokenut kun heillä oli renkinä… Vilhelmi sanoi jo otaksuneensa, että miehet täällä luulevat saavansa neroja jokaisesta hutiluksestakin. Hän esimerkiksi pelkäsi, että sellaista kuin Matti hänen kotonansa olisi vaikea saada esimerkiksi kirjoittamaan. Eikä kukaan häntä vastaan varmasti väittänyt. Valjakka sanoi ettei hän tunne tätä nuorukaista. Yht'äkkiä kysyi Hemppa:
»Onko Iikka ollut juomingissa tänään?»
»On.»
»Ettei se jo lakkaa!… Mutta kyllä vielä sekin aika tulee… Älä vaan puhu sille.»
»Mistä puhu?» kysyi Vilhelmi uteliaana.
»Yleensä vaan … ei paljoa mistään hänen vioistaan. Anna vain olla, kyllä se asettuu. Iikka on siivoluontoinen mies, mutta arka … niin kauheasti arka, ei siedä neuvomisia.»