»Ylpeä», virkkoi Valjakka.
Emäntä kutsui teelle. Sanoi että se on laimeata, mutta kun olivat teet vähissä. Vilhelmi kehui laimeata teetä, mutta Valjakka sanoi sitä joutavaksi. Hän olisi tahtonut mieluimmin kahvia.
»Ei ole vehnästäkään, miesparka!» Emäntä toi nauraen tuoretta ruisleipää ja voita.
»Tiesit että minä pidän siitä!» ilkamoi Valjakka. »Kyllä sulla vehnäsiä on.»
»Ei todellakaan!»
»En minäkään usko», väitti Vilhelmikin leikkiin sekautuen.
Ja Hemppa kertoi:
»On emännällä! Tänään ostettiin Keppi-Laurin Liisalta.»
Nuoren emännän sydämmellinen nauru helisi ja soi:
»Voi, voi, voi noita! Kun ihminen on yksin kolmea vastaan, ei pääse puuhun ei pitkään.»