»Mistä syystä?»
»Muuttunutko?»
»Ei, vaan mistä syystä menisit seminariin?»
Vilhelmi yritti aluksi selittää lyhyesti, mutta ei mielestään onnistunut. Ja kun isä maltillisesti kuulteli, laajeni selitys laajenemistaan. Lopulta sai hänen esityksensä yhä ihanteellisempaa lentoa. Hän ei pelkää ruumiillista työtä, mutta hän tuntee itsessänsä vastustamattoman voiman henkiseen työhön. Hänen aikansa kuluu hukkaan halonhakkuussa ja maanmöyrimisessä… Isä maltillisena kuultelee yhä. Isä voi paremmin palvelijoita käskeä ja paremmin teettää, kun häntä ei ole. Hän suoraan tunnustaa, ettei hän siihen kykene…
»Haluat siis vapaasta talollisesta virkamieheksi?»
»Opettajaksi…»
»Pikkuvirkamieheksi, päästäksesi rukoilemaan hallitukselta palkankoroitusta?»
»Mutta ei se ole häävi talonpojankaan toimeentulo.»
»Onko sinulta jotain puuttunut?»
»Ei suinkaan, mutta tarkoitan yleensä.»