»Työväestön kanssa et sano tulevasi toimeen?»
»Niin, ihanteellisesti, niin kuin tarkoitan.»
»Tietysti ihanteellisesti…»
»Kyllähän tavallisesti, jos saattaisin palvelijoita kohdella niin kuin alammaisia, eli huonompia ihmisiä.»
»Niin niin, mutta ylihallitusten, johtokuntain, pappien ja akkojen kanssa joiden poikia koulutat, niiden kanssa luulisit tulevasi toimeen?»
»Varjopuolensa ovat tietysti tälläkin alalla, enkä minä sitä ole laiskuuden vuoksi valinnut. Siinä ovat selvät lait ja asetukset, jotka määräävät opettajan velvollisuudet.»
»Saadaksesi olla herra itsekin, kumartelet mieluummin toisia herroja ja turvaat selkääsi asetuksilla, päästäksesi olemasta vapaa talonpoika?»
Vilhelmille näyttivät nämä sanat antavan miettimisen aihetta. Epäröiden hän sanoi:
»Se on kyllä … en ole tullut sitä ajatelleeksi… Talonpoika on yhä edelleen minun ihanteeni, mutta…»
»No mutta, oletko sinä niin huono ettet kykene talonpojaksi? Vai mitä sinä loruat? Talonpoika ihanteena ja kuitenkin pyrkii herraksi!»