»Kas Karin Vennu!» toiset äänsivät.
»Vennuko?»
Toden totta, juuri itse Vennu ajoi pihaan ja Kaapo-junkkari jo rattaiden perällä roikalehti.
»Mitäs täällä? nythän on Mikkeli ja… Saakuriko tuon hevosen on hengiltä ottanut? Mustako se onkin, vai?» kyseli Vennu, kun tuli hevosensa luota oitis tarhaan.
»Musta se on», monellakin suulla todistettiin.
»Sillä lailla ne meidän kylän pojat ajaa», kehui Kaaperi.
Monikin yht'aikaa kiirehti kertomaan, että Esa sillä oli ajolta kotiin tullut, mutta tuohon sillalle oli koipensa oikaissut.
Vennu pudisteli päätä:
»Hyvä hevonen!»
»Hyvä, pakon hyvä hevonen.»