Kari rupesi lähtemään kamariin.
»Kari, älähän nyt vielä mene.»
»Minä vain menen tänne Esaa katsomaan.»
»Esaa! No viisi siitä Esasta, älä mene.»
Mutta Kari meni kuitenkin vakuuttaen, että tulisi uudestaan muorin kanssa juttelemaan.
Esa nukkui kaikesta tietämätönnä. Karin Vennu tyrkkäsi kylkeen, että heräsi. Syntyipä pojalle iloa, kun tämän oivan miehen näki, hyppäsi ylös kuin nuoli.
»Kuinka tiesitkin nyt juuri tänne tulla?»
»Se nyt ei ollut suuri asia, mutta mitä varten sinä tapoit tuon hyvän hevosesi ja kuinka siellä Korvenloukolla on käynyt? Sitä minä nyt tahtoisin tietää.»
»Hevosesta viisi, vaikka kyllä se oli hyvä. Mutta kuule, kun me saimme
Korvenloukolla selkäämme!»
»Selkäänne? Niin, minä jo kuulin.»