»Ihan … pakoon joka mies!»
Vennu rupesi haukkumaan, sanoi, että olittepa oikeita vasikoita!
Ovesta kurkisti Kaapo.
»Annatko Esa tuopin viinaa, niin me hautaamme tuon raadon?»
»Häh? Joko se nyt on nyljetty?»
»Nyljetty kuin orava. Annatko?»
Mutta Esa ei ehtinyt vastata tuohon, ennen kuin saisi Vennulta selvän vastuun erääseen kysymykseen. Sitten vaikka kannu konin hautaajille.
»Mene tupaan siitä ja odottakaa, kyllä sen ehtii, meillä on tässä asioita.» Kaapo vetäysi hitaasti tuvan puolelle.
»Kuule», sanoi hän painolla, lyöden kättä Vennun polveen, vierekkäin kun istuivat sohvalla. »*Nyt pitää sinun* lähteä minun kanssani Korvenloukolle ja tuodaan sieltä Santra, vaikka…»
Kaapo pisti päänsä ovenraosta.