»Sitä mä kanssa tulin sanomaan, että Järvelän Santra oli jo menneen yön kotonansa. Turhaan te sitä Korvenloukolta haitte!»
»Kotonansa? Viime yönäkinkö?»
»Niin. Kotonansa oli.»
Esa joutui niin ymmälle, ettei voinut puhua mitään pitkään aikaan.
»Onko se totta?» kysyi hän vielä.
»Mitä mulle siitä valheesta hyvää olisi.»
»No voi sun…» Siitä seurasi Esalle pitkällinen sapenpurkaus.
III
PAHA OLLA
Sen jälkeen Esa makasi vuorokausikaupalla. Nousi sitten ja maleksi kotosalla paikasta toiseen kuin unissaan; makaili taas väliin ja nousi syömään, mutta viinaa ei kysynytkään. Mitä hän puheli, se oli pääasiallisesti riitelemistä muorin kanssa, joka marmatti yhteen jaksoon. Hän uskalsi nyt niin hyvin, kun Esa oli selvänä; silloin hänelle aina sai haukuskella, ilman että vastusteli.