»Mitä sinä pistelit?»
»Niinpä sinä olet nyt kuin kruusihuilu, ettei saisi mitään puhua», sanoi
Vennu.
»Minä en kärsi pistelemistä.»
»No, olenko minä knapin varas?»
Esa naurahti melkein hyvitettynä, sillä hän huomasi, että tuo oli koskenut.
Vähitellen asettui riita, ja kun se lopuksi täydelleen selvisi, oli Vennu taas kuin ruhtinas. Muori, joka löydettiin tuvan sängystä nukkumasta, pantiin viinaa hakemaan Vennun rahoilla.
Taas vallitsi näennäisesti mitä sydämellisin ystävyys miesten kesken, kun viina saapui ja siitä saatiin ryyppyjä ruveta kallistelemaan.
»Tuota noin», alkoi Vennu, »oikeinko sinä aiot antaa sen Saviojan Villen viedä omaisuutes kuin joku vellipöksy?»
»Vellipöksy?»
»Niin, niin, mies sellainen kuin sinä.»