Matti ei muistanut varmaan. Arveli kolme tai neljä.
»Tuliskohan vielä neljä?» kysyi Esa mielihyvän äänellä ja kohotti lyhdettä ylös. »Mitäs? —» pääsi häneltä samassa, kun taaksensa katsoessa huomasi miehiä seisovan riihen ovella. Esa pisti kahta kiivaampaan toisen lyhteen noraaseen ja katsahti vieläkin vain syrjittäin ovelle.
»Hyvää päivää. Riihtäkö täällä pistetään?» kysyi Hautalan Janne, jonka jykevä vartalo etunenässä näkyi riihen ovella.
»Riihtä. Mitä miehet kulkevat?» kysyi Esa, mutta ei hellittänyt työstänsä.
»Hevonen on kadonnut», vastasi joku toinen mies ja tunkihe likemmäksi ovelle.
»Vai on hevonen kadonnut.» Esa jatkoi kiivaasti työtänsä. »Minkälainen hevonen?»
»Ruskea, liinaharja, viidenvuotias salvia.»
»Vai niin. Minä en ole nähnyt.»
Miehet iskivät silmää toisilleen ja näkyi niitä olevan kaikkiaan viisi.
»Noo», alkoi Hautalan Janne pitkään, »oletko sinä nähnyt mun hevostani?
Sen sinä ainakin tunnet?»