»Mitä hevosta?»
»Suotia.»
»En.»
»Kenenkä hevosella sinä siellä Taipaleen takana ajelit?»
»Taipaleen takana? Mitä teidän siihen tulee?»
»Aina vähin tuleekin», tuumi Janne hymyssä suin. »Mitä sä nyt siitä kiukuttelet, emme suinkaan me tästä ainakaan juoksemaan lähde.»
»Poika vietävä!» kiljui Esa Kaapolle, »vedä esiin lyhteitä.»
»Kyllä se nyt on, kuule Esa, parasta, että tunnustat paikalla», alkoi
Hautalan Janne.
»Tunnustat!» huusi Esa. »Sitäkö, että minä olen sun hevosellasi ollut Taipaleen takana? En minä sitä kielläkään! Sillä onkin ollut matkassa sellainen poika, joka ei haikaile, jolla on luonto kuin korento ja omatunto kuin torpan tunkio. Ei tämän näköinen poika pelkäämään rupea, eikä jänistämään, älä luulekaan!»
Miehet nauroivat.