»Mitä nauratte?» kysyi Esa, keksi tanassa.
»Mihinkä sinä jätit sen mun hevoseni?» kysyi Hautalan Janne.
»Sellaisista en minä ole tottunut tiliä tekemään.»
»Ohoh! Entä jos opetettaisiin.»
»Sinäkö?»
»Minäkin, jos siksi tulisi», hymyili Janne.
»Ei tämän taivaan kannen alla!» huusi Esa ja hypähti lattialla.
Miehet eivät näyttäneet olevan vähintäkään peloissaan, vaikka elokeksi tekikin vaarallisia käänteitä Esan kädessä.
»Sano pois mutkailematta», alkoi Tamppilan isäntä, jonka tuo liinaharja hevonen oli ollut. »Mihinkä sinä panit sen mun hevoseni? Sinä sen kuitenkin otit, kun kerran tämän Hautalaisen hevosen tilaan jätit.»
»Ja meidän pihasta otit kärryt ja liiteristä silat», jatkoi jyrkällä äänellä kolmas, joka ei ennen ollut puhunut. Esa katsahti taaksensa tuon äänen kuultuaan.