»Mikähän sinäkin luulet olevasi?»
»Olin mikä olin.»
»Et sinä näy olevan paljon mikään.»
»Älä nyt joutavia mölliköitse miesten kanssa, kun voit arvata, ettei meillä ole jalassa jäniksen housuja. Sano suoraan, missä on tämän Tamppilaisen hevonen?» vaati Hautalan Janne.
Esa sanoi, että hänkö nyt olisi tuollaisten miesten hevosten paimen!
»Älä, kuule, narrittele», jatkoi Hautalan Janne. »Me olemme sitä varten matkassa, että me otamme asiasta selvän. Sinä olet tähän asti saanut elää niin kuin mielesi on tehnyt ja lentää niin kuin kärpänen joka miehen nenälle. Mutta kyllä sinä nyt lensit sellaisten miesten nenälle, jotka panevat pian lapsen *itkemään*.»
Esa tuntui kuin sävähtävän viimeistä sanaa.
»Itkemään!» matki hän, koettaen tehdä äänensä niin pilkalliseksi kuin suinkin. Mutta se onnistui huonosti.
»Itkemään», uudisti Hautalan Janne.
»Kyllä täällä on itku veri vieras ja pelosta ei ole kuultu puhuttavankaan.»