»Alkakoot», tuumi Lomppi huolimattomasti, silmät puoliummessa.
»Minä ainakin menen sinne», jatkoi Esa.
»Sinä? Onko sinua kutsuttu?» Lomppi alkoi virkistyä.
»Kutsuttu! Ei. Mutta vähät siitä. Lähdetkö sinä?»
»Häihinkö?»
»Mihinkä sitten, kuin häihin! Älä nyt nuku kun puhut.»
»Mennään vain.» Lomppi haukotteli. »Ensin pitäisi saada vähän nukkua.
Saamari, kun mua kovin unettaakin.»
Esa jo alkoi levottomasti kävellä.
»Minua ei uneta yhtään, ei vähääkään, ei niin merkkiäkään!»
Lomppi taas vähän torkosi ja virkistyi. Häntä näyttivät elähdyttävän muistot.