Helpoksi ei käynyt saada uutta kortteeria. Joukko oli liian suuri, ei kukaan sanonut olevan tilaa tuvassaan, eikä missään ollut sellaisia joutilaita tupia, joita olisi saanut ilmaseksi hyyrätä.
Matilla oli taas hätä kädessä, semminkin kun Tiina oli kokonaan taipumaton enää pitennystä myöntämään.
Kun mies oli aikansa juossut, tuli hän suutuksissaan kotiin — Tiinan kotiin, vei akkansa pihalle saadakseen siellä kahteen kynteen nuhdella häntä eilisestä riitelemisestä.
Sannalla oli itsessään jo kyllä tuskaa, niin ettei Matin olisi sitä tarvinnut lisätä. Mutta ei mies sitä ymmärtänyt. Ymmärsi vain, että akan hulluttelemisen tähden tässä nyt taas taivasalla ollaan ja käski Sannan itse mennä hankkimaan tila, kun oli kerta ollut niin hyvä saamaan koko joukon taivasalle.
Sanna koetti vastustaa, mutta ei hän sillä pitkälle päässyt, Matilla oli nähtävästi asiassa oikeus. Kyllä hän koetti sanoa, että joskus ihminen suuttuu, olipa se sitten vaikka kukakin, kun oikein kiusaantuu. Mutta sitä ei mies ottanut huomioonsa, tuomitsi vain.
Kaksinkerroin sai Sanna nyt tuntea kuinka vaivaista on, kun ei ihminen saa luontoansa pidätetyksi. Ajatteli jo, että kun ei köyhässä olisi ollenkaan itsekkäisyyttä ja vanhaa-aatamia, niin paremmin masentuisi rikasten armoille… Kun köyhä suuttuu, niin ei sitä kukaan anteeksi anna, kun ei kenelläkään ole siihen pakkoa. Köyhillä on pakko aina heti unohtaa rikkaiden haukkumiset, ei koskaan niitä saa jälkeenpäin muistella, jos vähänkin armoa toivoo.
Matti meni tekemään kauppaa Pertun Mikon kanssa. Siihen oli nyt pakko. Epäilysten täytyi poistua, koska melkein ainoalta elämisen mahdollisuudelta näytti maata kiertämään lähteminen.
Kaupat tehtiin. Hevoskaakki arvosteltiin 12 markan arvoiseksi, hevoskalul 3 markan, ja rahaa sai Matti vielä väliksi 5 markkaa, sekä luvan pariksi kolmeksi päiväksi muuttaa Pertun Mikkoon.
Mutta kun kylässä saatiin tietää, että Matti oli lahjaksi saamansa hirret hevoseen kaupotellut, niin siitä nousi melu. Ne, jotka olivat jo vieneet puita, kirosivat ja noituivat.
"Kun hyväntahtoiset ihmiset sillä tavalla auttoivat, että olisi saanut mökin päällensä, eikä viitsinyt vähää lisäksi hankkia, kun rupesi laiskuuksissaan suuhunsa syömään, muutama nahjus!"