"Niin, hyvä ihminen, sanos muuta. Sinä iltana kun se palo tapahtui…"
Heistrokin Liisa alkoi taas kertoa vanhaa juttua itkien.
"Hyi kun on kylmäkin", keskeytti Anna. Menivät tupaan, lämpimälle takkakivelle istumaan ja keskustelemaan.
Mutta koditon joukko ajoi pois, ohitse entisten kodin raunioitten, missä nokisia jätteitä vielä lumen alta törötti.
Itketti Sannaa. Ei Matti juuri itkenyt, mutta vakava ja miettiväinen hän oli. Pojat kaidepuilla käänsivät ja väänsivät. Vilkasta keskustelua he väliinsä pitivät. Se tuotti heille iloa, mikä vanhemmille syvää murhetta. Lapset tuskin olisivat hevosta vaihettaneet tuohon vanhaan kotiin. Tuppu ja Liinukin tahtoivat peittojen alta katsella. Hekin olisivat itsensä onnelliseksi tunteneet, jos olisivat saaneet olla siinä, missä Hemmu ja Aukusti. Väliin yhtä ja väliin toista paikkaa valittivat ahdistavan ja puhuivat äidillekin siitä. Äiti ei ottanut huomatakseen. Hän oli omiin ajatuksiinsa kiintynyt, oli vaipunut muistelemaan entisiä nuoruuden aikoja, jolloin piikana palveli missä milloinkin ja ainoana suruna oli, kun emännät joskus ilkeästi puhuivat ja haukkuivat. Muisti, miten silloin oli useinkin itkenyt enemmän kiukusta ja itsekkäisyydestä, kuin todellisesta syystä. Eivät ne syyt ainakaan tällä kertaa mielessä niin todellisilta näyttäneet … muisti miten oli silloin aina miestä ikävöinyt ja mielessään kuvitellut, että kun sen saa, niin huolet loppuvat ja tulee niin hyvä olla. Nuo ajat nyt muistuivat niin onnellisilta.
Tuli sitten Matti. Ei hän siitä muistanut alussa paljoa välittäneensä, mutta vähitellen rupesi tykkäämään … ja siitä koitui avioliitto. Ruunuhäätkin pidettiin.
Tässä Sannan ajatukset enimmän aikaa viipyivät. Kävi viileitä väreitä läpi ruumiin ja sydämen valtasi hetkiseksi omituinen kovemman tuskan puuskaus, kun ajatuksiin johtui, mitä kaikkea hän silloin uneksi ja toivoi häittensä verrattomassa humussa. Väkeä oli ollut niin paljon … rikkaitakin … ja kaikki olivat niin hyvin viihtyneet. Hän ja Matti olivat isäntänä ja emäntänä olleet… Kaikkeen oli heiltä määräystä odotettu, kaikkeen neuvoa kysytty.
Ja säästöä ne olivat tuottaneet toista sataa markkaa, jolla ostettiin tupa.
Siitä oli ainoastaan 10 vuotta.
Nyt on jo näin … edessä elettävänä vielä mahdollisesti monia kymmeniä vuosia.
"Herra Jumala armahda!" Sannan sydän oikein kokoon kutistui ja pakotti ääneen huokaamaan. Matti kyllä kuuli, mutta ei se hänen huomiotansa herättänyt. Hänenkin ajatuksensa kulkivat yhtä surullisilla aloilla ja vaimon huokaus tuntui ikään kuin omasta rinnasta nousevalta.