"Monta niitä on. Ja kun tällä tavalla pitää talosta taloon kulkea, niin se on niin katkeraa, että…"
Äiti heltyi. Laitteli lapsia lämmittelemään, sillä kylmä oli ulkona ja vilu jokaisen. Tupun hän asetti istumaan takalle hiilten rajaan ja piteli käsillään takanperässä Miinaa, kun sekin kitisi ja värisi. Suuremmat tukkivat itse itsensä niin lähelle kuin mahdollista. Mutta ei siitä paljoa lämpöä lähtenyt, koska hiilet olivat jo kauan sitten räytyneet.
Säälien katseli emäntä tuota vilusta värisevää joukkoa, piikainkin rukit seisahtivat ja silmät kiintyivät kummastuneina tuijottamaan hyörinään takan ympärillä.
"Mistä te olette?" kysyi emäntä.
Sanna mainitsi kotipaikkansa.
Matti oli tullut jo hänkin tupaan ja ruvennut piippua latailemaan.
"Kumma että olette noiden pienten kanssa uskaltaneet lähteä näin kylmällä talvella, kun ette ole kotiin jääneet?" jatkoi emäntä Sannalle.
"Eihän sitä leikin olisi lähdetty, mutta kun tupa paloi tässä syksyllä, niin täytyi lähteä."
"Vai tupakin paloi! No terveinäkö pysyvät nuo lapset?"
"Terveinä ne ovat, jokseenkin."