"Mutta missä hän viipyy, kun te jo olette täällä?"
Mickelson istui penkille, kynsäsi korvantaustaa ja näytti kokonaan neuvottomalta.
"Tuota … älä nyt kovin pelästy. Matti on vähän vahingoittunut, mutta ehkäpä se siitä paranee."
Mickelsonin ääni värähteli tätä sanoessaan.
Sanna rupesi kovin epätoivoisesti kohta huutamaan ja siunaamaan.
"No missä hän on nyt? Millä tavalla vahingoittunut?"
Mickelson arveli, että hänen pitäisi jollain tavalla saada lohdutetuksi vaimoa, mutta ei hän keksinyt mielessään mitään sopivaa. Jotain kuitenkin täytyi sanoa.
"Älkää nyt kovin surko, kyllähän Jumala pitää huolen teistä."
"Eihän vain ole kuollut? Kuollutko hän on?"
"Eei, mitäs te nyt niin, ei hän kuollut ole, mutta … kyllähän Jumala teistä huolen pitää."