PERÄKORPI (Hämillään, epävarmana.) Kuule Liisa, tuota, olis minulla sullen puhumista.
LIISA. Minulleko?
PERÄKORPI. Niin sinulle.
LIISA. Mitähän puhumista isännällä mulle, piika-ihmiselle?
PERÄKORPI. Tuota … tuota .. (korvan taustaa kynsien) se olis sellaista asiaa, että…
LIISA. Sanokaa vaan, isäntä, kyllähän mulle sanoa sopii.
PERÄKORPI. Niin että, etkö sinä rupeaisi tähän emännäksi kun … kun tunnet jo kaikki talon tavat ja lehmätkin jo tuntevat sinun, tuota —
LIISA (Iloisesti.) Herra hallitkoon! — mitä tuo isäntä nyt sanoo?…
Noo, kyllähän minä talon tavat tunnen ja lehmät kanssa, mutta.
PERÄKORPI. Mitä sinä siihen sanot?
LIISA. Niin mitäkö minä sanon? Voi mitä tuo isäntä nyt sanoi, olishan sillä nyt parempiakin kun tällaisia.