PERÄKORPI. Ja sitten rupesi juutas huutamaan niin kuin eläin, että minä muka häntä hätyytän. Voi jumalatonta ihmistä, minkälainen sappi ja sisu sillä on.
LIISA. No tietääkin sen. Mutta kuka isännän käski tuomaan Kylä-Maijan kamariin, kuka jo? Ha haa! Kuka käski! Minäkin nauran oikein koko suulla, ha haa, kuka käski!
PERÄKORPI. Ethän sinä uskone, että minä hänen kanssaan mitään vehkeilin?
LIISA. Kukahan nyt tuollaisen kanssa!…
PERÄKORPI. Vanha mies.
LIISA. Niin toki, vanha ja reiru mies.
PERÄKORPI. Aina ollut reiru mies, en milloinkaan puheitten alainen.
LIISA. Niin toki, en minä ole ainakaan koskaan kuullut.
PERÄKORPI. Vaikka olet oman kylän lapsia ja olet kaikki kuullut, kun tässä palvellutkin olet toista kymmentä vuotta.
LIISA. Minä en uskoisi teistä sellaista vaikka itse näkisin.