Puolipäivän aikaan rupesi häävieraita joukottain saapumaan. Likiseutulaiset tulivat jalkaisin, juusto- ja leipä-nyyttyineen sekä maito-kannuineen; pitkämatkaisempia kyydittiin hevosilla, ja kyytimiehet saivat oivakestityksen pihalla, kenkkärien maljoista.
Ujostelevat vieraat saatiin vaivoin tupaan, missä yksi kenkkäreistä toi vastaan viinamaljan, josta vuoronsa tiestä saivat maistaa suuret ja pienet, sekä haukata juuston- tai leivänpalasen, joita viinakenkkäri tarjoeli ryypyn päälle. Tämän jälestä kulki toinen tinaisen kaljatuopin kanssa, tarjoten mehukasta mallasjuomaa. Vastaanoton jälkeen saivat vieraat mennä istumaan tuvan penkeille, tahi mihin itse halutti, odottelemaan varsinaista häiden alkamisen aikaa.
Eräällä muijalla oli kova kiire ottaessaan vastaan vieraiden tuomisia, leipiä, juustoja ja maitoja. Samalle henkilölle oli vielä uskottu tarkkuutta vaativa juustojen paistamisen toimikin joka kävi seuraavaan tapaan. Noin parin kyynärän pituisiin lautoihin oli kaiverrettu neljä talrikinmuotoista syvennystä. Näiden syvennyksien kohdalle laskettiin juustot, ja nyt nostettiin paistinlautaset uuniin. Siellä kun aikansa kirisivät ja karisivat, otettiin ne pois, ja kovatkin juustot olivat muuttuneet pehmeiksi, punaisen täplikkäiksi. Niin olivat ne valmiita paloteltaviksi ja tarjottaviksi jälkiruokana pöydässä.
Pappikin saapui jo, saatettiin kamariin kahvitettavaksi. Kun hän oli ehtinyt saada kahvinsa jähdytetyksi ja juoduksi, astui tupaan täydellisessä papillisessa asussaan ja ilmoitti, että vihkiminen olisi nyt alotettava. Siitä akat aika vilinällä pihalle juoksemaan ja käskemään tellanpitäjiä kokoutumaan. Tytöt portailla ja lutin ullakon alla heti parantelemaan hiuslaitteitaan, päähuiviensa solmuja ja suorimaan näiden takanurkkia, pojat pihassa ja tallissa käsin tomuttamaan housunlahkeitaan, nykimään takkinsa rintapieluksia ja pyyhkimään saappaitaan heinätukoilla. Sitte siistittyinä kaikin sisään.
Kun enin osa vieraista oli jo kokoutunut suutupaan ja seisoivat ryhmittäin ympäri huonetta — ainoastaan vihkituolin ympärillä oli pieni aukko — silloin tuli sisään morsiuspari ja kirkkoherra.
Kaikkein silmät kääntyivät tulijoita kohden. Huoneessa vallitsi jotenkin syvä hiljaisuus, jota häiritsi ainoastaan kuiskausten suhina.
Morsian oli puettuna mustaan leninkiin, joka oli kirjaeltu ja reunusteltu kultanauhoilla. Päässä oli noin jalan korkuinen ruunu, joka ylt'yleensä kimalteli kullan, hopean- ja peilin palasien heijastavasta loisteesta; suuri paljous monivärisiä kiehkuraisia kiiltopaperiliuskoja koristi ruunua yltyleensä. Morsiamen hiukset olivat letitetyt niskaan ja palmikko kätketty ruunun sisään. Leninginliivit olivat rinnasta auki ja kaula verhottu helmillä.
Johanna oli pulskea morsian. Vaikka tuo ikivanha morsiuspuku ei ollut kaunis, vaikutti sen loisteliaisuus ja koristelu kuitenkin ilmeisen "hallitsevasti". Se kohotti morsiamen päivän kuningattareksi, jota hääväki kapinoitsematta kumarsi ja palveli.
Joonas oli puettu mustiin verkahousuihin ja liiveihin. Paikkakunnan tavan mukaan ei ollut takkia päällä, jonkatähden laajat, lumivalkeat paidanhihat lainehtivat juhlallisessa vapaudessaan. Kaulassa oli sulhasella koruompeluilla tikattu rintamus. Tasaiseksi leikattu tukka oli sileäksi kammattu. Sulhasen kookas muhkea vartalo esiytyi täydellisesti tuossa takittomassa puvussa. Häävieraat katselivat nuortaparia ihastuksella ja nauttien.
Vihkiminen suoritettiin loppuun tavallisessa järjestyksessä. Sen päätyttyä katosi nuori pariskunta papin kanssa kamariin, mihin myöskin ruunurouva jo hyvin etukädessä saapui ja järjesteli yhtä ja toista epäkuntoon joutunutta kohtaa morsiamen pukimissa.