"Mihinkä hiiteen olen pannut kukkaroni? — No maksetaan toiste, — tule Joonas, mennään ottamaan ryyppy, minä en ole saanut tänäpäivänä vielä ollenkaan".
Käsikaulassa lähtivät vävy ja appiukko tupaan.
Kun päivällinen oli noin kello 2 aikaan saatu syödyksi, alettiin heti "akkain rinki" ja senjälkeen "äijäin rinki", jotka kumpanenkin kävivät samaan tapaan kuin eiliset tyttöin ja poikain ringitkin, sillä eroituksella vain, että elämä niissä oli vieläkin rotevampaa.
Akkain-ringissä muijat näyttivät kilpailevan yksi toistansa komeammilla siihen aikaan kuosissa olevilla helmillä kirjavoiduilla myssyillä. Morsiamen nostivat he, korvia särkevästi "hurraten", "nuoreksi vaimoksi". Sitten lähtivät kaikin pitkässä jonossa, toisiensa käsistä pitäen, naapuritaloihin remuamaan; "huh! hih! hei!" kuului kaikkien suusta jonkunlaisena tahdin sävellyksenä, jonka mukaan kukin poukahteli ja taasen massautteli töppösensä rapakkoon. Riemusta remahteli koko Suhjalan kylä nyt, sillä akkaväki oli taas kerran purkanut selästään elämän murheet ja antoi ilonsa purkautua vuolaana virtana, jolle rommipunssi antoi vauhtia ja korkeutta. Kyläkierroltaan palasi riemuitseva lauma väsähtäneenä.
"Äijät" alottivat pelottavan tanssinsa. Letkutellen ja hypähdellen kiertelivät miehet lattiata ja Teerelän isäntä kukkona joukossa. Häntä silmäili ilvehtien poikaparvesta pikkusuutari, ja kuiskaili aina jotain salaperäisesti toveriensa korviin. Ukko ehti taas piirikierrossa suutarin kohdalle. Suutansa vääristellen pisti tämä jalkansa ukon eteen. Tämä kompastui ja olisi varmaan kaatunut, ellei hänen edessään kulkeva mies olisi ollut tukena. Mutta leikki ei tähän loppunut, vaikka suutari peloissaan jo vetäytyi tovereittensa takapuolelle.
Teerelän isäntä kirosi kun oli taas saavuttanut jonkummoisen tasa-painon.
"Kuka se oli, joka pisti kinttunsa eteeni, että olin vähällä kaatua?
Kuka se oli teistä, te naurisnaamat?!"
Pojat alkoivat peräytyä toisaalle, mutta eräs juovuksissa oleva nallikka meni lauhduttelemaan suuttunutta ukkoa, otti kiinni takinrinnuksiin ja lörpötteli:
"No noh äijä! Älkäähän turhasta suuttuko, so soh!" Mutta hurjistunut ukko tarttui lauhdutteliansa tukkaan ja alkoi pöllyttää. Poikaparalle rupesi tulemaan hätä, sillä vanhat, luisevat kourat tempoivat lujasti.
"En minä — — en minä — suutarin-Jussi se oli, — ai! — päästäkää irti!"