Se rauhoitti ukkoa, mutta hän kuitenkin meni tanssitupaan hiukset pystössä kuin kataja-pensaan oksat. Joonas ja Johanna tanssittivat taasen häävieraita. Morsian oli nyt puettuna valkeaan leninkiin, joka samoin kuin mustakin oli reunustettu kullan ja hopean värisillä nauhoilla; päälaella oli tekokukkasista valmistettu seppele, ja niskasta alas riippui kaksi leveätä silkkinauhaa. Ihastuksella silmäiltiin Johannaa tuossa puvussa joka oli paljon viehättävämpi kuin eilinen. Joonas tanssi kotikutoisessa harmaassa puvussa.
Itselleen tietä raivaten tanssivien välitse, pääsi Teerelän ukko vihdoinkin Joonaan luo, joka paraillaan vimmatusti tanhusi erään pojan kanssa.
"Stop sanon minä! nyt aletaan äijäin rinki!" sanoi ukko ja pysäytti tanssijat.
"Joko on kiirettä? — Mutta mennään ensinnä yksi polska", vastasi
Joonas hilpeästi ja tahtoi ruveta appeansa pyörittämään.
"Mennään vaan", myönsi vaari tolkussaan. "Johanna, tule sinä joukkoon! Pelaa pelimanni sitä mun polskaani — hei! kyllä saapas vielä paukkuu — hei!" Ja niin ukon saapas paukkuikin, kun hän kerskui.
Voimainsa takaa soittivat soittomiehet erästä vanhaa polskaa.
"Laula pelimanni! hei! hih!" käski ukko ja ryskytti yhä kovemmin.
Viulun soittaja totteli.
"Pimpali pim pim pim pim
Pimpali pim pim pim pim
Pimpili pia puli pampi pampi
Pim pam pom — —"
"Kas niin! — Hih!" huudahteli ukko mielihyvissään. Ympärillä olevat naurahtelivat ja Johannakin näytti isäänsä tyytyväiseltä ja liehui mukana polskassa. Kyllästyttyään hyppyyn alkoi ukko etsiä rahakukkaroansa, mutta sitä ei löytynyt.