"Vaikka! Mene nyt kun käsken, kyllä ne ovat sen jo syöneet".
Joonas pani taulun pöydälle ja enemmän kärsimättömyydestä kuin käskyä totellen aikoi mennä talliin, mutta Tervahaudan Juha pidätti häntä tervehdellen:
"Päivää Joonas! Anna kättä köyhälle, köyhäll' on lämmin käsi".
"Päivää".
"Älä moiti meidän sikaa, vaikka siin' on vähä vikaa!" jatkoi Juha.
"Mitäpäs siitä".
"Kyllä sinä moitit, sinä isottelet, et meikäläisille juuri puhele, et puhele, et".
"Vai niin". Joonas naurahti ja meni ulos. Vähän aikaa tallissa seisottuaan ja katsottuaan hevosten syöntiä palasi hän tupaan.
"Naa!" huusi ukko, "oliko hevosten hännät ylös vai alaspäin?" Hän iski silmää Tervahaudan Juhalle.
"Tuommoisia kysymyksiä tehdään pikkupojille", vastasi Joonas ulkonaisesti tyynenä, mutta hyppyset pudistivat lujasti rihveliä ja tauluun tuli syvä vako.