"Häh!" karjui ukko kallistaen korvaansa, vaikka kyllä kuulikin vastauksen.
Joonas oli vaiti. Mutta Johanna luuli nyt tarpeelliseksi hänen sekautumisensa asiaan.
"Mitähän siinä taas ilkeilette, olkaahan jolloinkin ihmisittäin".
"Tuki sinä suus; vai en enää saisi puhuakaan".
"Ei tuommoisia nilkun puheita".
"Kuka täs komenteeraa? Sanoppas se!"
"Kukahan se nyt on, joka komenteeraa", matki Johanna. Äijä kääntyi
Joonaaseen:
"Mene valjastamaan tamma, minä lähden tätä Juhaa kyyditsemään".
"Eikö se ole sopimatonta", arveli Joonas. "Tammalla pitää aamulla lähteä kaukaiseen metsään".
"Kyllä se jaksaa".