"Onko tämä sun kuraatoris?" kysyi Tervahaudan Juha suu ilkeässä ivankierteessä.
"Ole siinä! Mene vain Joonas asettamaan tamma ja ruoki sitten paremmin", käski ukko.
"Milläpä niitä sen paremmin ruokitaan, kun ei ole suurusta".
"Joutavia lorinoita! Mene, mene jo!"
"En mene. Tämän kerran kiellän käskynne täyttämisen; huomatkaa itsekin: matkaa on kolme pitkää virstaa ja ihan tarpeeton, tuollainen mies joutaa maata kylässä viinan pois päästänsä ja mennä sitte käyden".
Merkillisellä tavalla hillitsi ukko itsensä. Kenties hän pelkäsi, ettei kuritus auttaisi Joonaan nöyryyttämisyrityksessä. Aivan sievästi päättikin hän hellittää riidan ja kiertää.
"En pyydäkään sinua, saatan itsekin valjastaa", sanoi lähtien kiukkuisesti liikkeelle.
"Ottakaa sitten salviaruskia, mutta ei tammaa", Joonas muistutti.
"Se ei tulekaan kysymykseen sinulta", ärjyi isäntä.
Joonas lähti suuttuneena ulos, Johanna seurasi jälessä ja rupesi kehoittamaan: