"Sehän niitä täällä tähän aikaan enite kirjoittaa", arveli Heikki.
"Kyllähän nimismieskin, mutta Mattia on lyhempi matka hakea. Enköhän minä lähde noutamaan häntä tänne?"
"Lähde vaan", kehoitti Heikki.
"Lähde vaan", säesti ukko puuhassaan kun sai molempain poikain luvalla ja rahalla lähteä viinaa hakemaan.
Joonas astui Johannan luo, joka lapsi sylissä istui penkillä. Lapsi oli vielä niin pieni, ettei se osannut hymyilläkään, mutta sitä enemmän osasi isä, joka nyt kaikellaisilla kujeilla lähestyi huulinensa lapsen suuta. "Lapsellani on nyt koti, Jumalan kiitos!" kuiskasi Joonas tyytyväisyyden loistaessa hänen kasvoiltaan.
Heikki ja vaari olivat jo menneet ulos.
"Onkos sulla, Johanna, vielä kahvia, taitaa pitää sitäkin harjallisiksi keittää?" kysäsi Joonas.
"Herranen aika, hyvä ystävä! Toithan sinä Kynttelimarkkinoilta naulan yhteensä kahvia ja sokuria, mihin ne kaikki nyt olisivat ehtineet kulua".
"No hyvä kun on! Mutta eiköhän minun pidä kiirehtiä, että löydän sen Matin kotosalta. Vaan missä Maija on kun sinun täytyy jäädä yksin kotiin?"
"Panin hänet pyytämään sitä Remppulan kupparia rohtimia kehräämään.
Mutta kyllä minä täällä nyt tulen yksinkin toimeen".