"Mitäs ne miehet nyt haastelevat?" kysyi.
"Eipä erinomaista, puhumme vaan tuosta kansakoulusta, jota nyt puuhataan, että mitä silla on virkaa".
"Vai siitä tekin…"
"Saa nähdä", alkoi taas toinen Teerelän rengeistä, "kutka niistä nyt voittavat, kun niidenkin välillä, jotka koulua tahtovat, on jo riita siitä, mihin se pannaan. Kuuluisivat ottavan omaan kyläänsä jokainen, vaikka eivät vielä tiedä varmaan, jos saavat ollenkaan. Nämä meidän paikkaiset tahtoisivat sitä tuonne Kuppilan ylisaliin ja ne toiset Luhtasaaren kylään, sinne komisarius-vainajan tuparatiin, jossa ennen pidettiin käräjiä".
"Kyllähän meidänpaikkaiset voittavat", arveli naapurin renki, "täällä on niin paljon niitä mahti-miehiä, teidänkin isäntä".
"Onhan se, mutta kuuluupa olevan vihamiehiäkin".
"Taitaapa olla. Eilen ehtoolla, kun oli meillä kylänkokous ja siellä kysyttiin kuka menee kuntakokoukseen, niin teidän isäntä sanoi, että hän menee. Sitten haettiin Meri-Matti tekemään hänelle kylän puolesta valtakirjaa, mutta ei siihen kaikki nimeänsä panneet, sanoivat vaan, että kyllähän se koulu tulee ilman heidän nimettänsäkin. Toiset arvelivat, että se on aivan turha laitos koko koulu. Oli muutamia, jotka sanoivat menevänsä itse kokoukseen, mutta oli niitäkin, jotka panivat puumerkkinsä. Sitten kun teidän isäntä oli tullut jo pois, niin rupesivat ne muutamat sanomaan, että sen valtakirjan olis pitänyt antaa Nevaluhdan isännälle, että se olis koettanut vastustaa viimeiseen asti sitä koulua, mutta toiset arvelivat, että tulee se kuitenkin, niin mitä siitä on hyvää, että sitä vastustetaan. Nauroivat ja laskivat pilaa, että parempi sitä on olla voittajain kun tappiolle joutuvain puolella".
Pojat seisoivat kädet syvällä housuntaskuissa ja piiput hampaissa katsellen hevosten syömistä. Vieras poika lähti. Samassa pistäysi piika-Leena tallinovelle.
"Tulkaahan te pojat luomaan vähän polkuja pihalle, kun ovat niin tukossa, ettei kulkemaan pääse!"
"Luo itse! Meidän pitää mennä metsään".