"Mitä se isäntä sanoi?" kysyi Antti Kustaalta, tullessaan heinäsylillisen kanssa tallista.
"Sanoi, että saamme ottaa pruuninkin metsään".
"Kuka perhanan vetävä sitä tämmöisellä tukkokelillä ajaa? Ainahan sen kuormaa saa olla hangesta ylös tonkimas".
"Eiköhän se sentään mene".
"Meneehän se, niin kun menee, mutta sen tiedän varmaan, että monta kertaa saamme sen kuorman lukea".
"Älä nyt siinä niin kovin kilju, — enhän minä ole sitä joukkoon pakoittanut, isäntä se oli, joka käski".
"Olisit saattanut sanoa, ettei se käy päisin".
"Mene itse sitä sanomaan".
"Sais se itsekin tulla metsään, eikä alinomaa kulkea kaikenmailman kokouksis".
"Peto, kun on korea tuo Harjulaisen ori".