"Saako Janne yksin ajetuksi molempia hevosia?" kysyi ukko.
"Hoja, se on monasti ollut yksin", vakuutti isäntä.
Janne näytti aikovan sanoa jotain, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä ja meni muristen ulos.
"Meidän isäntämies se meni taas kokoukseen", virkkoi ukko vähänajan kuluttua.
"Hänestä on tullut ahkera kokousmies. — Mistähän nyt on kokous?" kysyi
Heikki.
"Siitä kansakoulusta, eihän se muusta enää tiedä puhuakaan kun siitä".
"Se on helvetinmoista touhua", tohahti Heikki. "Minä en ainakaan pane kortta ristiin sen tähden, enkä lapsiani sinne milloinkaan. Kylläpä sitä käskis, jos kaikki kimeenienkin kakarat koulutettaisiin, kuka sitä sitten työtä tekis, saakuri vieköön! Mun pistää tuo asia oikein vihakseni".
"Samaa minä olen sanonut", säesti ukko. "Se meidän hyvä ei nykyään muusta taas tiedäkään, kun aivan koulusta. Koulu sill' on aina suus. Tuli multakin raanaamaan puumerkkiä, mutta en minä pannut. Mä sanoin oikein suoraan totuuden, sanoin, ettei sellaisia puuhata muuta kun komeuksissansa, ja että niiden kautta tulee vaan semmoisia maksuja, ettei lopulla piisaa piikivetkään. Kyllä Joonas vähän oukkamustui, kun minä hänelle tämän selitin".
"Aina se Joonas tulee vaan mahtavammaksi ja mahtavammaksi".
"Niin kovin. Se on niin niiden komiain ystävä".