"Näyttää siltä, ettei vastustajoita enää olekaan. Asia lie silloin päätetty pöytäkirjaan pantavaksi?" puuttui Teerelän Joonas puhumaan.
"Kai tässä on niin tehtävä", sanoi esimies ja tarkasteli kysyväisenä joukkoa.
"Minä en ainakaan suostu", virkkoi arastaen muuan lähellä oleva. Mutta hänkin, hämmästyen rohkeuttansa, yritti heti kätkeytymään toisten taakse.
"Minä en myöskään!" kuului jo vähän rohkeampi ääni.
"Minulla ei ole mitään kouluun pantaviakaan, enkä siis maksa penniäkään!" lupasi kolmas.
"Enkä minä. Perustakaa jos tahdotte".
"Aina olen ollut turhanpäiväisiä vastaan ja niin olen tänäkin päivänä".
"Mutta tämä ei ole mikään turhanpäiväinen asia. Kuinka sinä niin puhut?"
"Älä saarnaa, et sinä ole muita viisaampi, et jo".
"Mutta älkää nyt taas noin pauhatko, puhukaa järjellisesti, ihmisittäin".