"Närhiniityn talvitietä, aina Remppulankyläisten Sammakkolaaksoille, sieltä kierrämme Pahkalammikon ympäri ja vasta Kujalan tukkimetsän päästä, siitä jossa metsä on likinnä saarta, menemme saareen".
"Onpa se mutkallinen tie!"
"On se. Mutta senpä vuoksi ei sinne asiaan kuulumaton osajakaan. Ja sieltä näkee laajalle ympäristöön. Meillä on ladatut pyssyt aina valmiina ja yksi vahdis. Tulla sinne sitte, tulla jo".
"Niinpä se on kun ryövärinluola! Pitäisipä sinne päästä".
"Jaksaisitko kävellä?"
"Eikö tuota nyt siinä tiedos että sais vielä kerta maistaa syntisellä suullansa lämmintä viinan-väkeä".
"Jaa'a, taitaa olla aikaa jo siitä, kun olet saanut kuumaa viinaa".
"On siitä, on kulunut aikaa. En sitte ole maistanut viinapannun-hatun välistä tupruavaa höyryä, kun Kuppilan vaari vainaja keitti".
"Sekin äijä kuoli viime talvena. Mainio viinankeittäjä".
"Kyllä se konstin taisi. Annatko vielä potustas?"