Kylästä tuodut rauhantekijätkin sekautuivat osalta tappeluun, sillä eivätpä mielineet heittää kostamatta iskuja, joita rauhaa rakentaissaan saivat.
Näin oli petomainen riehunta taas uudessa vauhdissa, kun tieltäpäin tuli pihaan juosten verevä nuorukainen.
"Täälläpä elämää on; kutka siellä tappelevat?" hän kysyi, seisahtuen siihen joukkoon, joka tirkisteli ikkunasta tappeluhuoneeseen.
"Niitä on tuvan täydeltä, veljesi Moonukin", vastattiin.
"Saakoon nyt kerrankin köniinsä!" arveli nuorukainen naurussa suin, ja ryhtyi toisten seurassa huoneeseen kurkistelemaan.
"Katsokaa Moonua!" huudahti joku.
"Voi pöllöä! Pitääköhän mun mennä ottamaan hänet pois sieltä", arveli vasta tullut.
"Älä, Joonas! — olisitpa hassu. — Anna hullutella", huusi joku tytöistä ja koko joukko yhtyi häneen.
"Älä mene", sanoi muuan mieskin.
Mutta Joonas, — se oli nuorukaisen nimi — oli jo menossa sisään.